Mitä seuraa, kun korskea aristokraatti rakastuu köyhän Lapin papin sisareen? Ongelmia.

Silvan suurkartanon vapaaherra Christian Hackfelt palaa vastentahtoisesti maailmanmatkoiltaan Suomeen. Häntä odottavat pitkästyttävät päivät maalaisseurapiireissä Uudellamaalla. Pietarin salongeissa paroni on sattumalta tavannut suomalaisen opettajaneidin Sofia Malmin, Smolnan naisopiston kasvatin. Pikku hiirulaista paroni tuskin huomaa ihaillessaan Venäjän kauneinta naista, maakreivitär Isabella von Tallingeria. Silkkaa ikävystyneisyyttään Christian Hackfelt lähtee Lappiin tutkimusmatkalle. Siellä hän kohtaa jälleen Sofia Malmin. Lapin papin sisar ei vaikuta nöyrältä mamsellilta.

Lapin retki muuttaa kopean ylimyksen käsityksen itsestään ja maailmasta. Mutta kunnioittavimmin hän joutuu kumartamaan Sofia Malmin viisaudelle ja rohkeudelle.

Silvan paronin ympärillä parveilee joukko liehakoita. He eivät katsele toimettomina köyhää opettajaneitiä, joka ei tiedä paikkaansa. Kortejoen pitäjän valtiatar ruustinna Anna Pihlman suunnittelee omiaan paroni Hackfeltin ja mahtikartanon varalle.

Kaari Utrion uusi epookkikomedia kuljettaa lukijan Pietarin palatseista Lapin tuntureille ja Vantaanjoen viljaville vainioille. Valta ja vauraus vetävät puoleensa ilkeää juonittelua. Mutta ympäristön myrskyistä kasvaa kaunis rakkaus. oppinut neiti tarjoaa lukijoille riemukkaan ja oivaltavan retken menneeseen maailmaan Kaari Utrion perinteiseen tapaan.

"Kaari Utrion Oppinut neiti on yhtä aikaa kevyt ja piikikäs, romanttinen ja yhteiskunnallinen. Keskiössä ovat ihmissuhteet, mutta niitä liikuttelevat enimmäkseen muut seikat kuin sydämmen oikut. --- Ihmissuhteiden ja perheiden kuvauksena se on kuin suomalainen Ylpeys ja ennakkoluulo." - Salla Simukka, Suomen kuvalehti

CHRISTIAN HACKFELT, Silvan paroni ja SOFIA MALM, oppinut neiti

Kaari Utrion 1830-luvun epookkiromaani Oppinut neiti kertoo kahden itsevarman, sivistyneen ja omasta arvostaan tietoisen ihmisen tarinan. Toinen luottaa koulutukseensa, toinen korkeaan asemaansa. Toinen on rikas, toinen köyhä. Rakkaudelle molemmat hymähtävät. Niin kuriton tunne ei heidän elämäänsä häiritse.

Lukunäyte 1

Majuri tajusi, että Sofia Malm ei ollut venäläisen maakreivittären silmissä kummempi kuin ilmassa häilyvä utu: pikkuaatelia, vaatimattomasti pukeutunut, suomalainen. Neiti näytti kotiopettajattarelta, mikä hän kaiketi olikin. Maakreivittären maailmassa sellaisen läpi saattoi kävellä.

Ihana Isabella ei oivaltanut loukanneensa ketään. Hän ei vain huomannut muita naisia ellei ollut aivan pakko. Sellainen oli kaunottarien tapa. Heillä riitti niin paljon puuhaa miesten mielenkiinnon havainnoimisessa ja sen määrän mittaamisessa, ettei aikaa liiennyt sivullisille. Nuoret miehet eivät tällaista huomanneet, mutta majuri ei ollut nuori.

– Neiti Malmin isä oli yksi imperiumin sankareista. Hän kaatui pari vuosikymmentä sitten Borodinon taistelussa, kun muistossa autuas keisari Aleksanteri taisteli ranskalaista diktaattoria Bonapartea vastaan.

Majuri melkein hengästyi puolustaessaan vähäpätöisen suomalaisen neidin oikeutta kävellä venäläisen aristokratian näyttämöllä. – Ah, Isabella von Tallinger huomasi Sofia Malmin. – Sankarin tytär?

– Kuolemanjälkeinen Pyhän Yrjön risti, majuri vahvisti.

– Todella? Onnittelen, Isabellan kasvoille nousi hymy, jolla kiitettiin uskollista palvelijaa.

– Sotilaskunnia antaa anteeksi niin paljon, Sofia Malm sanoi hartaasti.

Christianin pää kääntyi äkkiä kuulemaan opettajattaren äänensävyä.

Lukunäyte 2

Sofia Malm oli vaihtanut turkiksensa siniruskearaitaiseen villapukuun. Hihat oli olkapäiltä muodikkaasti rypytetty, ja kaulaa koristi valkoinen kaulus sekä musta silkkinauharusetti. Christiania muodonmuutos ällistytti; hän oli jostakin syystä olettanut, että Lapin pappilassa niin piiat kuin papit kulkivat poronnahkaan kääriytyneinä.

Sofia Malmin pyrkimys esiintyä sievänä ja tyylikkäänä keskellä pimeää erämaata hellytti Christianin mielen. Alkeelliset olosuhteet ilmeisesti pehmittivät terävänkin järjen. Muuten oli vaikea selittää mielihyvää, jota Silvan paroni tunsi katsellessaan aivan tavallista pappilan mamsellia.

– Jääkö neiti Malm pysyvästi Porojärvelle hoitamaan veljen taloutta?

– En toki, minähän olen opettajatar. Opetan lapsia täällä kirkonkylässä silloin, kun Porojärven katekeetta Jeremias Sieppi kulkee kaukokylissä kiertokoulua pitämässä. Mutta se on liian vähäistä. Lukemista, kristinoppia, hiukan laskentoa. Kaikki eivät halua oppia edes kirjoittamaan.

Christianin mieleen nousi lumen piiskaama aapasuo, pelottava tyhjyys ja lohduttomuus.

– Taitavat olla täällä tärkeitä toisenlaiset taidot.

– Viihdyn paremmin tapetoiduissa huoneissa, Sofia Malm tunnusti. – Veljeni Henrik joskus moitiskelee sellaista mukavuudenhalua. Mutta tuntuu mahdottomalta uskoa, että minusta koituisi suurin hyöty Jumalalle ja Lapin kansalle, jos jäisin Porojärvelle valvomaan kankaankutomista ja elukkain hoitoa.

– Smolnan opit valuisivat lypsykiuluun, Christian pilaili, mutta käsitti sitten, että neiti puhui vakavissaan.