Ilkeät sisarpuolet

Toisenlainen Tuhkimo-tarina! Keitä olivat Tuhkimon ilkeät sisarpuolet?
Mikä oli heidän tarinansa?



KIRJAILIJAN SAATE

Tuhkimo-tarina on yksi romantiikan perustarinoista, kerrottu tuhansilla eri tavoilla maailman eri puolilla. Tarinan roistona esiintyy aina paha äitipuoli, jota säestävät ilkeät sisarpuolet.
Tuhkimotarinaa on tulkittu siten, että sen kautta tytär voi ilmaista salaisen äitivihansa ja sisarkateutensa. Mutta tarinalla on kaikunsa todellisuudessa, koska menneisyydessä monet todella jäivät orvoiksi ja saivat äitipuolen ja sisarpuolia.
Perinteisesti ajateltiin, että äitipuoli edisti omien lastensa asemaa lapsipuolten kustannuksella. On mahdoton tietää, kuinka paljon tällaista todellisuudessa tapahtui.
Vuosia sitten aloin pohtia tilannetta sisarpuolten kannalta. Tästä lähtökohdasta loin perheen, jonka pappi-isä kuolee, ja aikuiset köyhät orpotyttäret joutuvat elättämään itsensä opettamalla.
Kaunis leskiäiti menee naimisiin leskimiehen kanssa, jolla ennestään on ainokainen tytär. Mutta rikas kauppaneuvos kuolee pian. Jäljelle jäävät siis leski ja kolme tytärtä.
Tästä Tuhkimo-tarinasta tulikin aivan erilainen.

Kaari Utrion hilpeän epookkikomedian taustoina ovat empireajan kukoistava kauppakaupunki Pori, pääkaupungin aseman menettänyt vanha Turku ja nousukkaan huumaa elävä uusi Helsinki. Salongeissa ja kartanoissa solmitaan naimakauppoja. Toreilla ja kujilla käyskentelevät innokkaat nuoret ihmiset, jotka eivät vielä tiedä joutuvansa kansakunnan kaapin päälle. Rakennetaan uutta kansaa, kieltä ja kauppaa.



Emilia Matilda Beata

On vuosi 1827. Englannista Suomen Poriin saapuu tarmokas kirjanpainaja Larry Winter tarkoituksenaan rikastua vanhassa kotimaassa. Menestys ja asema vaativat edullista avioliittoa. Winter etsii myötäjäisiä ja vaikutusvaltaa. Porissa hän kohtaa triviaalikoulun ahdistavat muistot – mutta myös opettajatar Emilia Dalmanin, joka on aivan liian viisas naiseksi.




Kertomus alkaa vanhassa Porissa Kokemäenjoen suulla. Kuvassa Pori vuonna 1840. Raatihuonetta ei ollut vielä rakennettu, kun Larry Winterin saapuessa lapsuutensa kaupunkiin. (Kirjassa Zacharias Topelius: Finland framstäldt i teckningar, 1845-52)

Sisarukset Emilia Porissa ja Matilda Turussa puolestaan saavat yllättävän kirjeen. Äidin uusi, upporikas aviomies on kuollut Tukholmassa. Rakas Maman tuo pian Turkuun tuntemattoman sisarpuolen, orvon Beata-paran. Viimein saadaan jättää hyvästit rahahuolille, ja tulisieluinen Matilda voi perustaa suunnittelemansa naisopiston.
Kappalaisentyttäret odottavat sisarpuolen tapaamista Pulsin talossa Turun Kirkkokorttelissa, kun tuomiokirkon kellot alkavat kumista hätäsoittoa. Auran rannat roihuavat, ja nuorten naisten on selviydyttävä tulipalossa miten taitavat apunaan tehokas ja rohkea Larry Winter. Tulen ja savun keskeltä pihaan horjuvat pelastustöissä uupuneet nuoret pohjalaismaisterit Snellman ja Runeberg.
Katastrofin keskelle ilmestyy Maman herttaisen Beatan kanssa. Vai onko Beata sittenkään niin suloisen avuton kuin miltä vaikuttaa?

Kuvassa vanha Turku ennen suurta tulipaloa sellaisena kuin Matilda Dalman ja Mamma Puls sen näkivät. Kuva on G.S. Sergejevin akvarelli Aurajoen silta vuonna 1811 (Kirjassa Jouni Kuurne: Sergejevin Suomi, Museovirasto 1994)



Ainoa suunta Turun raunioista johtaa Helsinkiin. Sinne vaeltavat keisarin käskystä Akatemia ja virkamiehet. Murheellisten professorien täyttämät reet liukuvat Suurta Rantatietä itään kohti pikkukaupunkia, josta ei löydy edes kunnollista tanssiaistilaa. Helsinkiin matkaavat kirjanpainajan suojissa myös Dalmanin perheen naisväki.



Katajanokan vuorelta avautui näkymä Helsingin Heidenstrauchin palatsiin, nykyiseen Presidentinlinnaan, ja vastaistutetulle Esplanadille. Valerian Galjamin: Helsingin Päävartiontori vuonna 1827. (Kirjassa Rakas Helsinki, Helsingin kaupunginmuseo 1986)

Helsingissä odottaa varastossa Larry Winterin uusi painokone, mamsellien rikas Wilhelm-setä ja Emilian Dalmanin häikäisevä sulhanen, senaatin kamarikirjuri Caspar af Holmeén, aatelismies ja seurapiirien lemmikki. Sulhanen ei tosin muista kihlausta, eikä Wilhelm-setäkään ei ole odotusten mukainen. Rahasta ei ole tietoa, eikä naisopistosta. Dalmanin mamsellit huomaavat olevansa ilkeitä sisarpuolia, ja pikku Beataa kaikki säälivät. Luotettavasti toimii vain painokone.



Kuvassa saksalainen kirjapaino 1700-luvun puolivälistä. (Kirjassa Yrjö A. Jäntti: Kirjapainotaidon historia, WSOY 19940)



Kaunotarten kuvat kirjassa Gerhard Hojer: Die Schönheitsgalerie König Ludwigs I. Schnell & Steiner 2001.